Yrittäjäviisumi Suomeen & muita ajatuksia maahanmuutosta

EVAraporttiKampanjani kantava teema on se, että Suomi pärjää tulevaisuudessa vain olemalla avoin uusille ihmisille ja ajatuksille. Globalisoitumisen aiheuttamiin haasteisiin vastaaminen ei onnistu sulkeutumalla, vaan ymmärtämisen ja uudelleenasemoitumisen kautta. Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisi torstaina juuri tätä ajatusta tukevan Tulevaisuuden tekijät -raportin, jonka mukaan Suomi tarvitsee nykyiseen verrattuna tuplamäärän maahanmuuttajia (34 000/v), jotta eläköitymisen vuoksi 10 000 henkilöllä vuosittain vähenevää työikäistä väestöä riittää erityisesti sosiaali- ja terveysalalle.

Raportista heräsi muutamia jatkoajatuksia:

1. Suomen on pidettävä huoli siitä, että saamme Suomeen fiksuja, tekemisen meiningillä varustettuja ihmisiä. Suomen on perustettava EU/ETA-maiden ulkopuolisille määräaikainen yrittäjäviisumi, joka voidaan myöntää henkilölle oman yrityksen Suomeen perustamista varten tilanteessa, jossa hänellä on yritysidea ja sille vahvistettu, vähintään esimerkiksi 50 000 euron rahoitus. Viisumin saamista tai vaatimuksia voidaan helpottaa, mikäli hakijalla on korkeakoulututkinto. Viisumin voisi muuntaa pysyväksi oleskeluluvaksi tietyn vuosimäärän jälkeen.

2. EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevien houkuttelu Suomeen koulutuksen avulla on viisasta, jos onnistumme a) tarjoamaan laadukasta koulutusta ja b) saamaan koulutettaviksi tulevat jäämään Suomeen. Tähän tarvitaan merkittävästi nykyistä tehokkaampaa yhteistyötä ja ymmärrystä julkisella sektorilla, erityisesti OKM:n (koulutus), TEM:n (työllistyminen) ja SM:n (viisumiasiat) hallinnonaloilla. Koulutusviennin osalta olen sitä mieltä, että kaikille korkeakouluille määrättävät minimimaksut EU/ETA-maiden ulkopuolisille eivät toimi. Suomen yleinen houkuttelevuus ei kerta kaikkiaan riitä, jotta minimimaksut saataisiin riittävän korkeaksi (voitollisiksi) ilman hakijamäärien merkittävää supistumista, mikä taas olisi yhteiskunnallisesti haitallista. Sen sijaan yksittäisille potentiaalisille koulutusohjelmille (huipputeknologia ym.) tulisi antaa erillisharkinnan myötä mahdollisuus isojenkin maksujen perimiseen EU/ETA-maiden ulkopuolisilta. Näille opiskelijoille voitaisiin vastaavasti tarjota mahdollisuus kuitata maksut pois työllistymällä Suomeen.

3. Maailma on levoton ja pakolaisvirrat ovat useilla alueilla kestämättömät. Syyrian kriisin myötä esimerkiksi Libanonin väkiluku on kasvanut hallitsemattoman pakolaisvirran myötä kymmenillä prosenteilla, ja samaan aikaan Suomessa kiistellään siitä, voidaanko yksittäinen kunta velvoittaa ottamaan vastaan muutamia kymmeniä pakolaisia. Vaikka pakolaisuus on täysin eri asia kuin maahanmuutto (välttämättömyys vs. vapaaehtoisuus), minusta Suomi voisi harkita uudistavansa myös pakolaispolitiikkaansa: entä jos emme istuttaisikaan pakolaisia toimettomina vastaanottokeskuksissa, vaan pyrkisimme kriisiavun ohessa auttamaan heitä välittömästi pääsemään jaloilleen uudessa maassa ja siten mahdollistamaan uuden elämän aloittamisen täällä. Tämä on paitsi inhimillisempää, myös todennäköisesti taloudellisesti viisaampaa kuin nykytilanne, jossa valtava osa pakolaisista on samanaikaisesti myös alttiina ajautua pitkäaikaistyöttömiksi.

4. Jos nämä EVA:n mainitsemat numerot toteutuvat, Suomi tulee muuttumaan entisestään aika paljon. Siinä, missä yksi maailman yleisimmin käytetyistä kielistä on “broken English”, pääsemme jatkossa Suomessakin kuulemaan yhä useammanlaista suomen kielen aksenttia, ja samalla vahvistuu se, että yhä useampi meistä onkin suomalainen vasta ensimmäisessä tai toisessa sukupolvessa. Ja se on yksinomaan hyvä juttu. Erilaisuuden pelko hälvenee parhaiten, kun erilaisuutta kohtaa ja havaitsee sen olevan positiivinen asia. Vain näin opimme toimimaan monikulttuurisissa ympäristöissä ja myös löytämään uusia mahdollisuuksia globalisoituvasta maailmasta.

Hiukan erillisenä huomiona todettakoon vielä, että on mielestäni äärimmäisen hälyttävää, että EVA:n raportti ottaa annettuna sen, että Suomessa on 100 000 “vaikeasti työllistettävää”, siis matalasti koulutettua, ikääntynyttä ja pitkäaikaistyötöntä henkilöä. Minun on suoraan sanottuna vaikea käsittää, miten noin iso luku, nelisen prosenttia koko työvoimasta (!), voidaan sivuuttaa vain “vaikeasti työllistettävänä”. Mitä asialle voisi tehdä, ja mikä järjestelmässämme on vikana, että luku on ylipäänsä päässyt kasvamaan näin korkeaksi?

Leave a comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.