Vuosi 2018, ja samalla ensimmäinen täysi vuosi kaupunginvaltuutettuna oli monin tavoin ihan uudenlainen. Verrattuna alkupuoleen 2017 pöydällä oli kolme uutta luottamustointa – kaupunginvaltuuston lisäksi Helsingin Satama Oy:n hallituksen puheenjohtajuus sekä Vantaan Energia Oy:n hallituksen varapuheenjohtajuus.

Kai voisi sanoa, että niin arki kuin viikonloput ovat olleet huomattavasti aiempaa organisoituneempia niin töiden kuin vapaa-ajan osalta. Kuulin jonkun ihmetelleen, että kuka ikinä organisoisi harrastustaan yritykseksi. Itse joudun vuoden 2018 päätteeksi toteamaan, että näemmä harrastuksistani kaikki muut paitsi urheilu ja kaupunginvaltuusto toimivat nykyään osakeyhtiömuotoisena. En ole ihan varma pitäisikö olla ylpeä vai huolestunut.

Politiikka pysyy toistaiseksi enemmän “harrastuksena”

Hieman yllättäen kaikkein repivin päivänpolitikointi on pysynyt mukavan pienenä osana arkea – paljolti siksi, että suurin osa politiikkaan liittyvästä ajankäytöstäni kuluu toimintaan yrityksissä, joiden asioista ei voi kovin avoimesti lähteä internetissä painimaan. Rajuin poliittinen painepesuri iskeekin yleensä vasemmalta puoleltani nauhoittaessa Politbyroo -podcastia, kun Sinin mopo lähtee käyntiin. Onneksi Juha vähän tasapainottaa.

Päivänpolitikointi on jäänyt vähemmälle myös siksi, että päätin olla tällä erää osallistumatta kevään eduskuntavaaleihin. Tärkein yksittäinen syy on se, että pidän tällä hetkellä todella paljon kaikesta siitä, mitä saan tehdä, ja koen että minulla on vielä paljon opittavaa nykyisistä hommista. Nykyduunissakin Vaanan toimitusjohtajana on tullut oltua vasta kaksi vuotta, ja tuntuu, että paljon on vielä tekemättä. Sitä paitsi tässä on vielä ainakin kymmenet eduskuntavaalit ennen kuin olen edes yhtä iäkäs kuin nyt europarlamenttiin pyrkivä (!) Mauri Pekkarinen (71), joten kyllä tässä vielä kai halutessaan ehtii.

Melko aikataulutettuun elämään on jäänyt (ainakin) yksi paha puute, ja se on viestintä. Pidän muun viestinnän ohella kirjoittamisesta ja haluaisin tehdä sitä enemmän, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Tällä tilinpäätöstekstillä voin nyt sitten vähintäänkin lohduttaa itseäni. Seuraavassa vielä muutama sana kuluneen vuoden aktiviteeteista! Koska teksti on pitkä, tässä väliotsikot kärsimättömille:

Vaana – spin-offista todelliseksi sote-ICT-haastajaksi

Helsingin Satama – uudella strategialla haasteiden kimppuun

Vantaan Energia – investoinnit kohti päästöttömyyttä jatkuvat

Frank Students – opiskelijadatan avautuminen myllertää kenttää

Muutakin elämää mahtui mukaan

Vaana – spin-offista todelliseksi sote-ICT-haastajaksi

Vaana irtaantui Smartumista keväällä 2017, ja hyppäsin yritykseen toimitusjohtajaksi samassa sekamelskassa. Siinä missä 2017 koostui lähinnä kaoottisesta itsensä etsinnästä koko yrityksen osalta, alkoivat asiat vuonna 2018 näyttää jo hieman selkeämmiltä ja valoisammilta. Nyt yrityksessä on vaikeasta työmarkkinatilanteesta huolimatta jo viisihenkinen tuotekehitystiimi (lähtötilanne 0), ja liikevaihdon kasvuakin saatiin samalla raavittua lisää noin 60 % (2018 n. 1,3MEUR). Tässä vaiheessa voinee vahvistaa ainakin sen, että omistajan haju siitä, että yritys kannattaa irrottaa omaksi yhtiökseen, oli aivan oikea ja tapahtui kenties viimeisellä mahdollisella hetkellä.

Vaikka perusasioiden kehittämisessä on vielä työtä, uskallan jo nyt sanoa, että koossa alkaa olla sellainen tiimi, jota kannattaa seurata. Näin suhteellisen tuoreena toimijana alalla näyttää siltä, että julkisen ICT:n markkinalla on melkein yhtä paljon korjattavaa kuin politiikassa. Omalta osaltani toivon, että saisimme nostettua markkinalla vaatimustasoa niin käyttäjälähtöisyyden kuin kustannustehokkuudenkin suhteen. Siis toisin sanoen, että kalliilla huonon ostaminen saataisiin loppumaan tai ainakin vähenemään.

Digitalisaatio on siitä jännittävä asia, että se haastaa perinteisiä Michael Porterin strategiaoppeja – hyvän tiimin tuottavuus voi olla keskivertoon verrattuna niin moninkertainen, että se voi myydä halvemmalla parempaa. Tätä kohti.

Helsingin Satama – uudella strategialla haasteiden kimppuun

Hallitus ehti Satamassa tehdä kaksi erittäin tärkeää päätöksistä heti ensimmäisen vuoteni aikana: nimitimme toimitusjohtajaksi Ville Haapasaaren (aiemmin Helsingin lentokentän johtaja) sekä päätimme strategian päivittämisestä. Visiona on olla ei enempää tai vähempää kuin ”maailman toimivin satama”, kaupungin strategiatavoitetta mukaillen.

Matkaahan meillä tietysti vielä on, mutta olen iloinen, että jo nyt on saatu otettua oikein hyviä kehitysaskeleita. Johtoryhmää on vahvistettu sekä matkustajakokemuksen että HR-asioiden osaamisella, mikä johtaa toivoakseni näiden asioiden järjestelmälliseen mittaamiseen ja kehittämiseen niin, että se näkyy toiminnan parannuksina sekä kaikille asiakkaillemme – myös matkustajille – että työntekijöille. Olemme päättäneet tarkastaa palveluidemme hinnoittelua niin ruuhkien tasaamiseksi kuin ympäristöasioissa kannustamiseksi. Vuosaaren satama täytti 10 vuotta, ja sopivasti viime vuonna teimme kaikkien aikojen rahtiennätyksen – paras vuosi sitten vuoden 2008. Teknologiaa hyödyntämällä voidaan myös rahtipuolella tehokkuutta parantaa vielä paljonkin.

Koska Satama on ennen kaikkea infrastruktuuritoimija, on tärkeä johtamisinstrumentti myös Sataman investointiohjelma, jossa tehdään linjauksia sekä lyhyemmän että pitemmän aikavälin kehitystoimenpiteistä niin matkustajasatamissa kuin Vuosaaressakin. Kaupunki-infran osalta, johon Satamakin kuuluu, investointeja tehdään suurimmillaan kymmenien vuosien ja satojen miljoonien mittapuulla. Vaikka haasteita on ratkottava terhakkaasti, tulee joskus Satama-roolista käsin mieleen toivomus, ettei sosiaalisen median aikakaudelle ominainen pikavoittojen tavoittelu saisi kaupunkipolitiikassa ihan liian suurta roolia – yksittäinen hätiköity päätös saattaa nimittäin tulla yllättävän kalliiksi.

Vantaan Energia – investoinnit kohti päästöttömyyttä jatkuvat

Myös VE:n hallitus pääsi tekemään viime vuonna isoja päätöksiä, kun rekrytoimme uudeksi toimitusjohtajaksi Jukka Toivosen sekä päivitimme sielläkin strategiaa.

Uusimman ilmastoraportin myötä myös ilmastotoimiin liittyvä julkinen keskustelu on tiukentunut entisestään, ja tämä on erinomainen asia. Liiketoiminnallisesti mielestäni johtopäätös on selvä: energiasalkun hajauttaminen ja hiilijalanjäljen pienentäminen on kaikin tavoin järkevä suunta jo siksikin, että hiilipäästötonnin hinta tullee vain kasvamaan ja sääntely tiukentumaan entisestään. Hallituksessa ja yhtiön johdossa tehtävänä on pohtia, miten siirtymä puhtaampaan energiantuotantoon saadaan tehtyä mahdollisimman tehokkaasti niin, että jokainen euro tuottaa mahdollisimman suuren päästövähennnyksen

Kompromissejakin joudutaan tekemään jonkin verran, mutta pääosin suunta on oikein hyvä. Kivihiilestä päästään eroon VE:ssa jo 2025 ja päästöt saadaan vuodesta 2010 (900 kilotonnia CO2) pudotettua kymmenesosaan 2030 mennessä (110 kilotonnia). Samalla osallistumme koko toimialan tahdin kiristämiseen investoimalla ja osallistumalla jatkuvasti myös muihin energiamuotoihin, kuten tuuleen, aurinkoon, ydinvoimaan ja erilaisiin tapoihin kiertotalouden edistämiseksi.

Frank Students – opiskelijadatan avautuminen myllertää kenttää

Pitkäaikaisin hallituspestini on puheenjohtajuus opiskelijapalveluita tuottavassa Frank Studentsissa, jossa vuodet 2013-2018 ovatkin olleet melkoista vuoristorataa. Yrityksen perustamisen jälkeen tämäkin ala on digitalisoitunut sen jälkeen, kun lanseerasimme ensimmäisinä Suomessa digitaalisen opiskelijakortin vuonna 2016. Digitaaliseen puoleen investoiminen on pirullisen kallista ja projekti veti tuloksen reilusti pakkaselle 2017. Viime vuonna tulosta saatiin parannettua reippaasti, mutta miinuksella ollaan vielä ja tuotekehityksessäkin riittää edelleen työsarkaa – ja mitä nopeammin halutaan kehittyä, sitä enemmän tarvitsisi myös investoida eli ottaa riskiä. Markkinoilla kasvunvaraa pitäisi kyllä olla, jos vertaa esimerkiksi naapurimaa Ruotsiin.

Erityisen mielenkiintoisen Frankin tilanteesta tekee se, että Ruotsissa kymmenisen vuotta sitten avautunut opiskelijadata aukeaa nyt myös Suomessa. Frankilla on ainoana osin opiskelijoiden omistamana yrityksenä mainio paikka käyttää tämä tilaisuus hyödyttääkseen myös järjestöjä ja välttää Ruotsin kehitys, jossa järjestöt syrjäytyivät joksikin aikaa opiskelijakorttimarkkinalta kokonaan. Toivottavasti hyvä yhteistyötapa löytyy jatkossakin, vaikka opiskelijadatan aukeaminen onkin ymmärrettävästi hankala paikka perinteisesti opiskelijatunnistusmonopolia hallinneille yhteisöille.

Muutakin elämää mahtui mukaan

Riippumatta isosta määrästä mielenkiintoisia työhaasteita, joiden lisäksi tuli muuten vielä ne kolmisenkymmentä kaupunginvaltuuston kokousta (näistä kirjoitan joskus erikseen), elämään mahtui myös ystävien kanssa hengailua (vaikkakin aina liian vähän), kasa keikkoja ja treenejä Stop the Press -bändin kanssa sekä vajaa sata kilometriä uintia – kiitos YouTuben ja uimahallien, päätin päästä ja pääsinkin lopulta eroon uimahallikammostani ja opettelin kunnolla uimaan. Ehkä yksi vuoden parhaista päätöksistä.

Mitähän kaikkea vuonna 2019 tapahtuu?