On aika päättää tämän poliitikkosivun hiljaiselo, sillä päätin pitkän harkinnan jälkeen lähteä ehdolle Helsingin kaupunginvaltuustoon. Harkinta ei ollut aivan yksinkertainen, sillä vaativan työn ja muiden aktiviteettien yhdistäminen politiikkaan ei ole ihan helppoa. Moni fiksu kärkipoliitikko onkin samasta syystä päätynyt näissä vaaleissa toiseen johtopäätökseen, jättäytyä päivänpolitiikan ulkopuolelle. Ymmärrän heitä erinomaisen hyvin – olinhan itse hilkulla päätyä samaan johtopäätökseen.
Olen silti huolissani.
Elämme juuri nyt aikaa, jolloin politiikassa yhä suurempaa valtaa käyttävät ne, joiden tärkeimpänä tavoitteena on hyötyä ihmisten kokemasta epävarmuudesta. Maailman nykytilan ihmetteleminen kotisohvalta käsin tuntui lopulta sietämättömältä ajatukselta. Ajattelin, että haluan olla osaltani mukana siinä joukossa, jonka mielestä tällainen toiminta ei ole ok, ja joiden mielestä politiikalla pitää olla tarjota jotain parempaa kuin pelon lietsonta ja populismi.
Kaupunginvaltuuston vaalissa on tietysti kyse paljon muustakin kuin kannanotosta nykyiseen politiikan tilaan. Aloitan tämän kampanjan kolmella tiiviillä ajatuksella:
- Helsingillä menee juuri nyt hyvin – kaupunki kasvaa ja kehittyy komeasti – mutta petrattavaakin on. Kaupunkien ja maaseudun välinen vastakkainasettelu ei ole ohi tai turhaa: on todella olennainen kysymys, millaista infraa vähillä julkisilla varoilla pidetään yllä. Helsingin ja helsinkiläisten poliitikkojen on huolehdittava siitä, että emme käytä energiaa kisailuun Turun tai Tampereen kanssa (paitsi ehkä lätkässä), vaan panostamme täysillä pärjätäksemme Tukholmaa, Tallinnaa ja Berliiniä vastaan. Maailma muuttuu suuntaan, jossa merkittävät kaupunkiyhteisöt voivat vaikuttaa maailman asioihin enemmän kuin valtiot. Haluan tehdä töitä sen eteen, että Helsingin asema yhtenä maailman vaikuttavimmista ja parhaista kaupungeista vahvistuu entisestään.
- Sanoin jo eduskuntavaaleissa, että jos voisin muodostaa kolmen puolueen ihannehallituksen, valintani olisi fiksu ja liberaali kokoomus-vihreät-rkp. Minusta on kiva asua Helsingissä, jossa kokoomuksen ja vihreiden vetämä valtuusto pitää kaupungin taloudesta huolta, uskaltaa tehdä asioita uudella tavalla, ja näyttää samalla rohkealla kaupunkipolitiikalla suuntaa muulle maalle. Tietty voisimme kukin tehdä asioita vieläkin paremmin: kokoomuksen pitäisi hahmottaa kirkkaammin, mihin maailma oikein on menossa ja miten positiivista muutosta voisi edistää, ja vihreiden se, millaisessa maailmassa ihmiset nyt elävät ja miten kunnioittaa ihmisten huolta nykyisen muuttumisesta.
- Uskon, että omalla taustallani voisin auttaa Helsinkiä eteenpäin. Voin hyvin luokitella itseni liberaaliksi, mutta puhdasta oikeisto-vasemmisto –jakoa pidän vanhentuneena: minusta markkinatalous on monessa kohtaa paras tapa järjestää asioita, mutta politiikalla on samalla pidettävä huoli siitä, ettei Helsinki pääse eriarvoistumaan haitallisella tavalla. Olen asunut kahdeksassa Helsingin kaupunginosassa (etelässä, lännessä, keskellä ja idässä) ja kahdessa ulkomaisessa metropolissa; tehnyt töitä yrittäjien, pörssifirmojen, järjestöihmisten ja poliitikkojen kanssa, ja nähnyt ja kuullut, miten maailma muuttuu, kun sitä muutetaan.
Haluan asua Helsingissä, josta jokainen stadilainen voi olla ylpeä – oli sitten kyseessä paljasjalkainen tai junan tuoma (kuten minä). Jos olet samaa mieltä, ja tuumit, että tässäpä hyvä ehdokas, laita ihmeessä viesti ja tule mukaan kampanjaan!