Valtiontalous terveeksi

Harvardin opeista tärkeimpiä on ollut se, miten julkista sektoria tehostetaan. Resepti talouden tervehdyttämiseen on yksinkertainen: ensin on mietittävä, miten palveluita voidaan tehostaa ja mitä palveluita julkisella sektorilla on ylipäänsä pakko olla. Toiseksi on kysyttävä, mitä näistä palveluista voidaan väliaikaisesti keventää. Kolmanneksi, voisiko yksityinen sektori osallistua jotenkin palveluiden rahoittamiseen.

 

Jotta saadaan valtiontalous terveeksi, tarvitsemme tehokkaampaa palvelutuotantoa, fiksumpia julkisia hankintoja ja selvemmin määriteltyjä julkisen sektorin rajoja. Tärkeintä on aina se, että palveluita saa, kun niitä tarvitsee – toisarvoista on se, kuka niitä tuottaa.

 

  • Kaikille on taattava toimivat peruspalvelut. Jokaisen pitää voida aidosti valita, haluaako palvelunsa julkiselta vai yksityiseltä – nyt valita voivat vain ne, joilla on siihen varaa. Sote-uudistuksessa on siirryttävä nk. raha seuraa potilasta –malliin.
  • Jotta palvelujen kustannukset pysyvät aisoissa, tarvitsemme kilpailun tuomaa dynamiikkaa: sote-uudistuksessa on taattava reilun kilpailun mahdollisuudet myös yksityisille toimijoille. Kuntayhtiöiden saama, kilpailua vääristävä veroetu pitää korjata, jotta ihmisille taataan aidosti tehokkain palveluntuottaja.
  • Asuntolainojen verovähennysoikeutta on edelleen pienennettävä. Muutkin verovähennykset on vähitellen poistettava, pois lukien ainoastaan tulonjakoa tasaavat ja Suomen kansainvälistä kilpailuasemaa suoraan parantavat täsmätoimet. Säästyneillä rahoilla korjataan taloutta ja alennetaan yleisiä verokantoja.
  • Valtion ja kuntien on tiivistettävä ja tehostettava palvelutuotantoaan asukaskeskittymiin – jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa, mutta palveluiden laajuus ja asumisen kustannus ei voi olla joka puolella sama.
  • Arvonlisäverossa on siirryttävä yhteen, n. 20 prosentin kantaan, mieluiten koko EU:ssa. Tämä alentaisi hintoja suurimmassa osassa tuotteista ja palveluista, yksinkertaistaisi verotusta ja helpottaisi yritystoimintaa. Muutoksen vaikutukset pienituloisimmille on kompensoitava esim. työttömyyskorvauksen, eläkkeiden ja lääkekorvausten kautta.
  • Erilaisten indeksiin sidottujen menojen, mukaan lukien sosiaalietuuksien väliaikainen jäädyttäminen on tehokas ja muita kivuttomampi tapa hillitä julkisen sektorin kasvua. Julkisen sektorin palkat eivät saa kasvaa yksityistä sektoria nopeammin.
  • Tarvitsemme korkeamman työllisyysasteen ja kaikki työkykyiset töihin. Yksikin syrjäytynyt nuori on liikaa – työkykyä ylläpitävään toimintaan on riitettävä rahaa huonoinakin aikoina.
  • Eläkeiän kahden vuoden korotus ei todennäköisesti vielä riitä huoltosuhteen heikentymisen aiheuttamiin kustannuksiin, vaan ikärajaa on nostettava edelleen eliniän pidentyessä. Eläkemaksuja on nostettava etupainoisesti, jotta eri sukupolvet osallistuvat oikeudenmukaisesti eläkkeiden rahoittamiseen.

 

Takaisin korjauslistaan >

Share This