Politiikkaa seuratessa tulee joskus mieleen, onko sanojan puoluetausta tärkeämpi kuin hänen asiansa sisältö? Auttaako toisten puolueiden mollaaminen todella omaa asiaa? Jos hallituksen esitys on parempi kuin opposition, eikö oppositio voisi äänestää sen puolesta? Miksi yhteisten asioiden hoitamisesta on tullut niin skandaalinkäryistä?
Toimittajat Reetta Räty ja Ville Blåfield kirjoittavat tällä hetkellä kirjaa, jonka nimi on Kuka hullu haluaa poliitikoksi. Osmo Soininvaara sanoi puolestaan kolumnissaan jättävänsä eduskunnan, koska se on rikki.
Uskon, etteivät asiat ole ihan niin huonosti kuin miltä ne median läpi tarkasteltuina näyttävät. Ihmiset tuntuvat kuitenkin pitävän politiikkaa yhdentekevänä. Olisikin hölmöä väittää, että esimerkiksi äänestysaktiivisuuden lasku tai perussuomalaisten nousu olisivat tapahtuneet syyttä.
Päättäjillä on paljon tehtävää, jotta politiikka tuntuisi ihmisistä merkityksellisemmältä kuin mitä se on nyt. Maailman myllertäessä on tärkeää, että ihmiset näkevät päätöksentekijöidensä tekevän tosissaan töitä vastausten löytämiseksi. Miten Suomi pärjää jatkossa? Mitä minun kansalaisena pitäisi tehdä sen hyväksi?
Minä pyrin eduskuntaan, koska haluan tehdä osani politiikan korjaamiseksi. Uskon todella, että on parempaa politiikkaa on mahdollista tehdä, kun on avoin ja kuuntelee ihmisiä – puoluekannasta riippumatta.
Puolitoista vuotta sitten tein päätöksen lähteä opintojen tielle toiselle puolelle maapalloa. Olen tietysti oppinut paljon, mutta arvokkainta on ollut oppia omista heikkouksistani. Kun asiat ovat perspektiivissä ja on sinut itsensä kanssa, on helpompi nähdä mitä osaa, myöntää mitä ei osaa ja pyytää apua tarvittaessa. Siitä politiikassakin pitäisi olla kyse.
Haluan, että Suomessa tehdään fiksumpaa politiikkaa. Se tarkoittaa kaverin kehumista, kun siihen on syy. Se tarkoittaa enemmän yhteistyötä yli puoluerajojen. Se tarkoittaa, että asiantuntijalta uskalletaan kysyä, kun oma osaaminen loppuu kesken. Se tarkoittaa, että uskalletaan myöntää, kun tuli tehtyä virhe.
Tämä kaikki ei ole aivan helppoa. Mutta haluan yrittää ja näyttää osaltani esimerkkiä. Uskon, että politiikka kaipaa muutosta, ja että sitä voidaan muuttaa. Siksi pyrin eduskuntaan 2015. Jos sinäkin uskot fiksumpaan politiikkaan, tule mukaan!