Järkeä tekijänoikeuslakiin –aloite ei kyseenalaista tekijöiden oikeutta korvauksiin. Aloite muistuttaa meitä tekijänoikeuksien kääntöpuolesta: ne estävät yleisöä hyödyntämästä teoksia jopa silloin, kun käytöstä aiheutuisi laajempia positiivisia ulkoisvaikutuksia, kuten esimerkiksi koulutuksessa tai tutkimuksessa. Teknologian muuttuessa on syntynyt tarve tekijänoikeuslakien päivittämiselle.
Sen sijaan, että kysytään “miten valtio voi auttaa”, Suomessakin olisi opittava kysymään “tarvitseeko valtion tähän edes osallistua”. Tärkeintä on huolehtia siitä, että Suomi säilyy vakaana, hyvin koulutettuna yhteiskuntana, jossa on yrittämiseen, erityisesti kasvuyrittämiseen, suotuisa ja kannustava ympäristö. Kun vielä lainsäädännössämme huomioidaan se, että yrityksiä on erilaisia, ja annetaan uusille ideoille tilaa kukkia, yritykset – kuten Simon & kumppaneiden Ambronite – hoitavat kyllä itse loput.
Haluan, että Suomessa tehdään fiksumpaa politiikkaa. Se tarkoittaa kaverin kehumista, kun siihen on syy. Se tarkoittaa enemmän yhteistyötä yli puoluerajojen. Se tarkoittaa, että asiantuntijalta uskalletaan kysyä, kun oma osaaminen loppuu kesken. Se tarkoittaa, että uskalletaan myöntää, kun tuli tehtyä virhe. Uskon, että politiikka kaipaa muutosta, ja että sitä voidaan muuttaa.